Metro-lehden mielipidekirjoituksissa oli ytimekäs kassatytön tekstiviesti, jossa hän itki miksi huutavia ja rääkyviä lapsia tuodaan hänen työpaikalleen, eli kauppaan. Vähän aikaa sitten Turussa toivottiin lapsia pois hiihtoladuilta. Helsingissä toivottiin eläkeläisten hoitavan kauppa-asiansa päivän aikana, ennen työikäisten siirtymistä julkisiin kulkuneuvoihin ja kauppoihin. Kiireisille keski-ikäisille pitäisi antaa rauha kulkea työmatkojaan ja joutua olemaan jonottamatta maito-ostoksillaan.
Eräs eläkeläinen vastasi haluavansa nähdä muitakin ihmisiä asioilla käydessään. Ehkä jopa osa kaupungilla liikkumisen viehätystä monelle kotonaan yksin pyörivälle, on juuri ihmisten näkeminen. Voisin myös kuvitella, että iästään huolimatta ihminen haluaa ihan itse päättää milloin lähtee perunoitaan ostamaan. Minä ainakin lähtisin juuri silloin, kun joku kieltäisi minua lähtemästä. Hah, sanoisin ja hymyilisin hampaattomilla mummun ikenilläni.
Kautta aikain vähiten busseihin ja kaduille toivottu ihmisryhmä lienee "notkuvat nuoret, kun ei niistä koskaan tiedä". Mitä niistä ei tiedä?! Ai että käyvätkö ne päälle ihan vaan itseään aktivoidakseen? Ovatko ne tehneet läksyjään? Onko niillä ehjiä kenkiä vesikelillä? Tietääkö niiden isit, että niillä on tiiviit ystäväporukat? Onhan se järkyttävää, todella.
Kautta aikain vähiten busseihin ja kaduille toivottu ihmisryhmä lienee "notkuvat nuoret, kun ei niistä koskaan tiedä". Mitä niistä ei tiedä?! Ai että käyvätkö ne päälle ihan vaan itseään aktivoidakseen? Ovatko ne tehneet läksyjään? Onko niillä ehjiä kenkiä vesikelillä? Tietääkö niiden isit, että niillä on tiiviit ystäväporukat? Onhan se järkyttävää, todella.
Itse toivoisin pahantuulisten keski-ikäisten liikkuvan julkisilla eri aikaan kuin minä. Teen päivätöitä, joten toivoisin heidän välttelevän työpaikan ja kodin välisiä askeliaan erityisesti noin klo 15-17.30 välillä. Vain reilut pari tuntia päivässä, luulisi onnistuvan. On nimittäin ikävää tulla tönityksi bussin ovella, ja seistä samaisen kulkimen käytävällä, kun rouvan nahkaveska istuu omalla paikallaan penkillä. Tai nousta putkikassin, kahden kauppakassin ja kitarakotelon kanssa antamaan paikkaa vanhukselle samalla kun herra villakangastakki plärää ääliöpuhelintaan penkkiinsä juurtuneena.
Mummut ja papat saavat paikkani ilman muuta. Ärsytykseni kohdistuu niihin "herrasmiehiin", jotka aukovat ovia turkisasuisille rouville, mutta eivät näe, tai ainakaan noteraa, perusgoretexin väsynyttä olemusta loskan keskellä, tai sitä polviaan varovaa mummukkaa, kenen ikävuosien saldo oikeuttaisi istumapaikkaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Harmoonista työmatkaa huomiselle odotellessa.
Go mummut!
Tämä mahtavainen sarjis on osoitteesta: http://mummo.sarjakuvablogit.com/2010/04/04/ruuhka-aika/ ja tämä strippi julkaistu 4.4.2010. Suosittelen koko blogia lämpimästi!
